Warning: count(): Parameter must be an array or an object that implements Countable in /customers/6/7/e/ilmee.net/httpd.www/libraries/cms/application/cms.php on line 471 Ilmeen kassa Karjalassa

Ilmeen kappeliseurakunta sijaitsi Keski-Karjalassa, noin 15 kilometriä Rautjärven kirkolta itään. Hallinnollisesti alue kuului Hiitolan pitäjään vuoteen 1900 saakka, jolloin se liitettiin osaksi Rautjärveä. Ennen talvisotaa Ilmeellä oli kymmenen kylää, joista Koskenkylä oli suurin. Asukkaita Ilmeellä oli 1833, koko Rautjärven kunnassa 5806.

Talonpojat olivat hovin vuokraviljelijöitä. Vuokraa maksettiin monenlaisina veroina ja hoville tehtyinä päivätöinä. Ilmeellä käräjöitiin paljon, varsinkin vihatun Hovitilan isännän Kopievin aikana vv. 1807-12, koska veroja ja työrasituksia pidettiin yleisesti kohtuuttomina.

Vuonna 1867 säädyt hyväksyivät valtion lainan lahjoitusmaiden lunastamista varten, jonka jälkeen maita alettiin hankkia valtiolle. Lunastuksen jälkeen talonpojat saivat perintökirjat tiloilleen. Perintökirja maksettiin lainalla, jonka laina-aika oli 39 vuotta. Usein velat olivat pitkästä maksuajasta huolimatta ongelma.

Lahjoitusmaitten palautus sai Ilmeellä aikaan tilanteen, jossa monen vasta itsenäistyneen talonpojan suunnitelmat tilojensa kehittämisestä ja peltojen raivaamisesta törmäsivät rahoitusvaikeuksiin. Lähimmät rahalaitokset olivat Antreassa ja Jääskessä, joten tarve paikalliselle rahalaitokselle oli ilmeinen.

Ilmeen Osuuskassa perustettiin 3.6.1903 ja rekisteröitiin16.4.1904. Sisäänpääsymaksuksi sovittiin 1 markka ja osuusmaksuksi viisikymmentä markkaa. Puheenjohtajaksi ensimmäiseen hallitukseen valittiin Frans Isotalo ja varapuheenjohtajaksi Martti Kykkänen. Hallitukseen valittiin talolliset Sylvester Häkkinen, Martti Lankinen, Lauri Ovaska, Mikko Kykkänen sekä torppari Pietari Tujunen. Kirjanpidon sai hoidettavakseen opettaja Tuomas Teräväinen.

Kassanhoitaja Tuomas Teräväinen oli innokas osuuskassamies, joka iskosti säästäväisyyttä myös oppilaisiinsa. Opettajan viran ja osuuskassan luottamustoimen ohella hän oli perustamassa osuuskauppaa, toimi 13 vuotta nuorisoseuran esimiehenä, johti nuorten kristillistä toimintaa sekä oli aktiivinen suojeluskuntalainen.  Kassan piiriin kuuluivat Ilmeen kappeliseurakunta kokonaisuudessaan, sekä Hynnilän, Siisiälän ja Ilmeen kylät. Kassa toimi aluksi koulun tiloissa 1920 luvun lopulle saakka ja Osuuskassan kassakaappi oli koulun keittiön nurkassa.

Ilmeen Osuuskassa teki ainoan tappiollisen tuloksensa aloitusvuonna. Alkuvuosina kassalla oli kirjanpito-ongelmia kiireisen Teräväisen ollessa sivussa kassan toiminnasta. Vuonna 1910 Teräväinen suostui ottamaan jälleen osuuskassan hoidon vastuulleen ja kirjanpito sujui mallikelpoisesti. Hallituksen puheenjohtajaksi valittu Juho Isotalo ja kirjanpitäjä Teräväinen olivat Keskuslainarahaston ja sen tarkastajien mieleen. Ilmeen osuuskassa sai ensimmäisen viisivuotiskautensa aikana luottoa yhteensä 42 500 markkaa, mikä oli Viipurin läänin ennätys. Vuonna 1910 Ilmeen Osuuskassa oli taseella mitattuna kaikista Suomen 370:stä osuuskassasta neljänneksi suurin.

Ilmeen Osuuskassa ohjasi seudulle elinkeinoelämää vahvistavia rahavirtoja ja oli vahvasti sekä näkyvästi läsnä toimialueensa ihmisten arjessa ja juhlassa. Tästä esimerkkinä kerrottakoon, että keväällä 1919 osuuskassa järjesti yhdessä osuuskaupan ja maamiesseuran kanssa kaksipäiväiset kurssit, joihin saatiin puhujia keskuslainarahastosta, Pellervo-seurasta, SOK:sta ja Hankkijasta. Kuulijoita oli seurantalon täydeltä. Kurssien päätteeksi järjestetty illanvietto oli varsinainen yleisömenestys.

Säästäväisyyttä opetettiin varsinkin kouluissa. Ilmeen, Metsäkylän, ja Salokylän kansakouluihin perustettiin koulusäästökassat maaliskuussa 1925. Koululaisten komeat säästökirjat niihin painettuine säästämiseen kannustavine iskulauseineen levisivät moneen taloon ja torppaan. Itse säästetyn kympin päälle Ilmeen Osuuskassa maksoi toisen mokoman, joten koulujen säästökassat saavuttivat suuren suosion ja koulukassoilla katsottiin olleen suuren vaikutuksen talletustoiminnan piristymiseen.

Syyskuussa v. 1929 valmistuneen osuuskassatalon avajaiset ja kassan 25-vuotisjuhlat pidettiin 25.11.1929. Uusi puurakenteinen, kaksikerroksinen osuuskassatalo oli rakennettu osuuskaupan tontille Keskuslainarahaston piirustusten mukaan. Siinä oli toimisto kassaholveineen, hallituksen kokoushuone ja kolme asuinhuonetta keittiöineen. Rakennushirret oli saatu jäseniltä ilmaiseksi ja neljänä ensimmäisenä vuonna kassalle toimitettiin ilmaiset polttopuutkin. Kassaa pidettiin auki kolmena päivänä viikossa. Ajanmukaisessa osuuskassatalossa oli sähkövalot.

Todettakoon vielä, että sähkövirta oli laskettu verkkoon Ilmeellä juhlapäivää edeltäneenä päivänä. Sähkövalot  syttyivät osuustoiminnan yhteistyön merkkipäiväksi. Ajoitus oli hyvä sillä  ilman osuuskassan vankkaa tukea olisi sähkön saaminen ollut pula-aikana mahdotonta

Ilmeellä, kuten muuallakin Suomessa lainat olivat pääosin lyhytaikaisia luottoja, joiden korot ja kuoletukset aiheuttivat 30-luvun taitteen lamavuosina suuria vaikeuksia. Tuolloin Osuuskassojen Keskusliitto otti valtion suostumuksella Ranskasta suuren frangilainan, jolla maatalouden lyhytaikaisia luottoja muutettiin pitkäaikaisiksi. Valtiovallan apua tarvittiin, kun Suomi seuraavana vuonna devalvoi ja kurssitappiot olisivat ilman valtiovallan apua tulleet viljelijöiden maksettaviksi.

Ilmeen Osuuskassa oli hyvässä maineessa. Vuonna 1934 perustettiin Karjalan Kannaksen Osuuskassojen liitto ry, jonka toiminnassa ilmeeläiset olivat vahvasti mukana.

Erityinen huomion osoitus osui kohdalle joulukuussa v. 1934, jolloin Pellervo-Seuran ehdotuksesta kassanhoitaja Teräväinen sai pitää osuuskassaliikettä koskeneen esitelmän Suomen yleisradiossa. Hänen edustamaansa Osuuskassaa ei voinut mainita nimeltä, sitä olisi pidetty yksityisen rahalaitoksen mainostamisena. Osuustoimintalehden tammikuun numerossa puhe julkaistiin oikein kassatalon valokuvan kera ja ilmeen Osuuskassa sai ansaitsemaansa huomiota.

Ilmeen Osuuskassa oli luovutetun alueen parhaiten hoidettu osuuskassa olleen ensimmäisessä kuntoisuusluokassa 1920- luvun puolivälistä vuoteen 1946 saakka. Tähän luokkaan oli vaikeaa päästä ja parhaatkin kassat pääsivät siihen yleensä vain muutamina vuosina.

Sota ja sen aiheuttama alueluovutus rajoitti voimakkaasti toimintaa, mutta ei kokonaan lopettanut sitä. Kassat saivat edelleen ottaa vastaan korkoja ja kuoletuksia. Talletuksia voitiin maksaa pienissä erissä, välttämättömiin tarpeisiin. Ilmeen kassan arkisto siirrettiin Osuuskassojen Keskusrahaston haltuun Helsinkiin ja irtain omaisuus Hausjärven kansakoululle. Marraskuusta 1940 lähtien evakossa olevien osuuskassojen asioita hoiti Osuuskassojen Keskusliiton yhteyteen perustettu erityinen Siirtoväen Osuuskassojen selvitystoimisto. Kassa pääsi palaamaan Ilmeelle keväällä 1942. Irtaimistokin saatiin takaisin konttoripöytää ja shekkien lävistyskonetta lukuun ottamatta.

Vuonna 1943 Ilmeen Osuuskassan liikevaihto ja talletusten kasvu oli suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tavallisten lainojen kysyntä oli melko vähäistä, mutta jälleenrakennuslainoja otettiin paljon. Kesäkuun 5. päivänä vuonna 1944 pidetyssä Osuuskassan hallituksen kokouksessa Impi ja Mikko Sinkkoselle myönnetty pitkäaikainen jälleenrakennuslaina jäi viimeiseksi Ilmeellä myönnetyksi lainaksi. Osuuskassa joutui jälleen evakkomatkalle, ensin Ylistaroon ja sieltä vuonna 1946 pitkällisten pohdintojen jälkeen rautjärveläisen siirtoväen yhteen sijoituspaikkaan Sulkavalle. Vuonna 1949 Ilmeen Osuuskassan nimi muuttui Sulkavan Seudun Osuuskassaksi, jotta paikallinen väestökin voisi tuntea sen omakseen. Vuonna 1970 nimi muutettiin Sulkavan Osuuspankiksi.

Lähdekirjallisuus:
Anssi Taskinen: Omin avuin kotiseudun parhaaksi Sulkavan Osuuspankin historia
Ilmeen Nuorisoseura ry:n Kemppisten perinne- ja sukutoimikunta: Ilmeen historiaa ja perinnettä